Johanna Tuliainen: (essee on kirjoitettu osana sos. pedan ihmiskäsitykset ja etiikka –opintoja lokakuussa 2005):
Tässä esseessä pohdin maailmankuvaa, merkitystä sekä lyhyesti yhteisöä kulttuurisessa nuorisotyössä.
Merkitykset ja maailmankuva kulttuurisessa nuorisotyössä
Minun mielestäni kulttuurinen nuorisotyö on mitä oivallisin työmenetelmä merkitysten luomisessa ja sitä kautta maailmankuvan ja omakuvamme muodostamisessa. Professori Lauri Rauhala kirjoittaa kokevan ihmisen luovan prosessista kuvatessaan situaation faktisuuden muuntamista merkityssuhteiksi. Hänen mukaansa kun mieli asettuu tajunnassamme suhteeseen jonkin objektin, asian tai ilmiön kanssa siten, että ymmärrämme tuon objektin, asian tai ilmiön kyseisen mielen avulla joksikin, syntyy merkityssuhde. Merkityssuhteet puolestaan muodostavat verkostoja, joista syntyvät maailmankuvamme sekä käsitykset itsestämme. (Rauhala 2005, 35,162.)
Kulttuurinen nuorisotyö toimii myös sosiaalipedagogisena työmuotona. Kasvatustieteilijät Launonen ja Puolimatka kirjoittavat, että sosiaalipedagogiikassa hankkeissa pyritään kasvu- ja kehitysprosesseihin, jotka edellyttävät syvää tiedostamista. Heidän mukaansa yhteisen vuorovaikutuksen kautta pyritään saamaan aikaan muutosprosessi, jossa henkilö arvioi omaa tilannettaan, tiedostaa (reflektoi) siihen liittyviä asiayhteyksiä, asettaa itselleen uusia tavoitteita ja suuntautuu toiminnassaan niiden mukaisesti. (Launonen & Puolimatka 1999, 37-38.) Juuri nämä samat teemat ovat tärkeitä myös kulttuurisessa nuorisotyössä.
Rauhala kirjoittaa kokemisen muutoksista siten, että autettava tai kasvatettava aktivoidaan näkemään uusia horisontteja, joiden yhteydessä asiat näyttävät toisessa valossa tai saatetaan kokemaan jotakin täysin uutta, joka on tähän asti puuttunut hänen kokemusmaailmastaan. Näin tajunnassa ilmenee uutta mieltä, joka merkityssuhteeksi organisoituneena avartaa ja rikastaa hänen maailmankuvaansa. Rauhala katsoo merkitykseksi kaiken kokemisen, koska se on aina laadusta riippumatta rakennetekijänä ihmisen maailmankuvan muodostuksessa. (Rauhala 2005, 38, 196.)
Sosiaalipedagogiikka, yhteisö ja kulttuurinen nuorisotyö
Kulttuurinen nuorisotyö on nimenomaan yhdessä toimimista ja kokemista. Siihen liittyvät sosiaaliset taidot, esimerkiksi vuorovaikutus, keskustelu, kuuntelu, ongelmanratkaisu sekä niihin liittyen yhteisölliset taidot kuten osallistuminen ja vaikuttaminen (Lintumäki).
Launonen ja Puolimatka toteavat, että sosiaalipedagoginen ajattelu liittyy deontologiseen velvollisuusetiikkaan siten, että toiminnallisen ja moraalisen vastuun kantamisen katsotaan kuuluvan kypsään aikuisuuteen. He perustelevat, että sosiaalipedagoginen toiminta pyrkii tukemaan kasvua sellaiseksi kansalaiseksi, joka kykenee kantamaan vastuuta yhteisön jäsenenä. Tällöin vastuun kokeminen pitäisi perustua sisäiseen motivaatioon ja elämän yhteisöllisen luonteen ymmärtämiseen. (Launonen ja Puolimatka 1999, 14). Myös psykososiaalisen ihmiskäsityksen mukaan ihminen toimii vuorovaikutusolentona. Sosiaalitieteilijät Hämäläinen ja Niemelä kirjoittavat, että kyky toimia vuorovaikutuksessa on psykososiaalisuuden pätevyyden ja hyvinvoinnin mittari (Hämäläinen ja Niemelä 1993, 25). Launosen ja Puolimatkan mukaan sosiaalipedagogiikassa yhteisön merkitys ihmiselle nähdään sekä tukena että peilinä. He toteavat yhteiskunnasta, että sosiaalipedagogisena pyrkimyksenä on luoda yhteiskunta, jossa yksilöt voivat toteuttaa hyvää elämää siten, että koko yhteiskunnan hyvinvointi lisääntyy. Toisaalta Launonen ja Puolimatka näkevät sosiaalipedagogiikassa myös teleologiaa päämäärien ja seurausten kannalta. Heidän mukaansa sosiaalipedagogiikassa eettisesti hyvää on toiminta, josta on yksilölle ja yhteiskunnalle inhimillistä hyötyä ja joka auttaa ihmisiä oman elämänsä parempaan hallintaan. (Launonen ja Puolimatka 1999, 14-15, 39, 42.)
Kulttuurisessa nuorisotyössä nuori nähdään kokonaisuutena ja osana yhteisöä. Rauhalan holistisuuden idea edellyttää, että ihmistä tarkastellaan ja häntä koetetaan ymmärtää situationaalisuuden, kehollisuuden ja tajunnallisuuden kokonaisuudessa. Hän kirjoittaa situationaalisesta säätöpiiristä, joka tarkoittaa ihmisen olemispuolien holistista kokonaisuutta silloin, kun halutaan erityisesti tähdentää niiden keskinäistä dynaamista suhdetta. (Rauhala 2005, 57.)
Kulttuurisen nuorisotyön merkitys on kasvanut nyt kun kulttuurinen nuorisotoiminta mainitaan uudessa nuorisolaissa. Vielä on tutkittava millainen ja mikä tämä merkitys on.
Lähteet
Hämäläinen, Juha & Niemelä, Pauli (1993), Sosiaalialan etiikka, WSOY, Juva.
Launonen, Leevi .& Puolimatka, Tapio (1999), Sosiaalipedagogiikan ihmiskäsitykset ja etiikka, Kuopion yliopisto, Koulutus- ja kehittämiskeskus, Kuopio.
Rauhala, Lauri (2005), Ihmiskäsitys ihmistyössä, Yliopistopaino, Helsinki.
Julkaisemattomat lähteet
Lintumäki, Aki, kulttuurituottaja AMK, haastattelu 14.9.2005