Johanna Tuliainen (essee kirjoitettu huhtikuussa 2005):
Tässä esseessä tarkastelen kulttuurisen nuorisotyön käsitettä. Tarkastelen erityisesti sitä, mitä tarkoitetaan kulttuurisella nuorisotyöllä kuntien, valtion ja nuorisotyöntekijöiden näkökulmasta. Mitkä ovat kulttuurisen nuorisotyön ehdot?
Koska Helsingin kaupungin nuorisoasiankeskus on suurin kunnallisen nuorisotyön yksikkö Suomessa (päätoimisia työntekijöitä yli 350, vertailun vuoksi esimerkiksi Lahdessa 46), käytän esseessäni suhteellisen paljon esimerkkinä Helsingin nuorisoasiankeskusta.
Kulttuurinen nuorisotyö kunnissa
Helsingin nuorisoasiainkeskuksen työryhmän määritelmän mukaan kulttuurinen nuorisotyö vahvistaa nuorten ilmaisutaitoja ja luovaa osaamista. Se on osallistumista tukevaa, omaehtoista sekä nuorten kasvua ja oppimista edistävää toimintaa, jossa nuoret toimivat ensisijaisesti subjekteina. Työryhmä toteaa vielä, että tämä määritelmä tukee nuorisoasiankeskuksen toiminta-ajatusta, jossa tuetaan nuorten kansalaisuutta ja kehitetään heidän kansalaisvalmiuksiaan kouluelämän ulkopuolella tapahtuvan toiminnan kautta. Työryhmän mukaan kulttuurinen nuorisotyö rakentuu osallisuuden ajatukselle, jossa nuoret ja heidän lähiyhteisönsä elävät konkreettisesti luovassa vuorovaikutuksessa, ilmaisten ajatteluaan, arvojaan sekä tunteitaan eri toimintamuotojen kautta. (Haapanen et al 2000, 12) Brittiläiset nuorisotutkijat Allatt ja Bates toteavat, että kulttuuri ei ole passiivinen möhkäle, vaan se ilmenee kaikessa, mitä ihmiset tekevät: sitä luodaan ja pidetään yllä ihmisten toiminnan kautta (Allatt & Bates1994, 30). [1]
Helsingin nuorisoasiankeskuksen nuorisotoimenjohtaja Siuralan mukaan kulttuurisen nuorisotyön ja nuorisokulttuurien määrittely tarkoittaa myös määritelmien erilaisuuden ymmärtämistä ja sietämistä. Kun käsitteitä rupeaa määrittelemään tai kuvaamaan sitä, miten eri ihmiset niitä työssään käyttävät, maailma alkaa helposti näyttäytyä aiempaa hämmentävämmältä ja moniulotteisemmalta. (Siurala 2002, 3) Onhan se aivan totta, että nuorisotyöntekijän työ on aivan erilaista Helsingissä kuin esimerkiksi Utsjoella, joten kulttuurisen nuorisotyön määritelmä sekä työn sisältö on aivan erilaista erilaisissa kulttuurisissa ympäristöissä.
Suomen Kuntaliiton julkaisussa Sivistyksen avaimet kulttuurinen nuorisotyö mainitaan luvussa: Liikunta ja nuorisotyö – hyvinvoinnin välineitä. Julkaisun mukaan vapaa-aikapainotteisesta nuorisotyöstä on siirrytty nuorten elinolojen kokonaisvaltaiseen kehittämiseen, kulttuuriseen nuorisotyöhön ja kansalaistoiminnan sekä osallisuuden tukemiseen (Luukkainen 2002, 80). Mielestäni kunnissa nuorisotyö kytketään liiankin usein yhteen liikunnan kanssa, yleensä nuorisotyön kärsiessä kytköksestä. Näköjään ohjeistus tuleekin kuntien yhteiseltä liitolta.
Samassa julkaisussa mainitaan lisäksi kuinka lakisääteisen nuorisotyön piirissä ylläpidetään, tuotetaan ja tuetaan runsaasti nuorille suunnattuja, kulttuuripalveluja ja nuorten omaa kulttuuria (Luukkainen 2002, 77). Julkaisussa käsitellään myös taiteen perusopetusta, joka on tavoitteellista, tasolta toiselle etenevää eri taiteenalojen opetusta, joka on suunnattu ensisijaisesti lapsille ja nuorille (Luukkainen 2002, 72).
Nuori Kulttuuri
Valtion keskustoimikunnan ehdotuksessa opetusministeriölle lastenkulttuuripoliittiseksi ohjelmaksi kulttuurista nuorisotyötä sivutaan toteamalla, että lastenkulttuuripolitiikan ja yleisen lapsipolitiikan väliseen suhteeseen on toistaiseksi kiinnitetty varsin vähän huomiota (Karikoski ja Rantanen 2002, 27). Ohjelmaehdotuksen luvussa Nuorisopolitiikka ja lastenkulttuuri nostetaan Nuori Kulttuuri erityisesti esiin. Julkaisun mukaan lasten- ja (nuorten-)kulttuurin kannalta yksi merkittävimpiä nuorisopolitiikan alla toteutettavia työmuotoja on Nuori Kulttuuri. Siitä kirjoitettaan muun muassa seuraavasti:
Aiemmin Nuorison taidetapahtumana tunnettu toiminta vaihdettiin vuonna 2001 Nuori Kulttuuri –nimiseksi. Tapahtuman tarkoituksena on tarjota 10-20 -vuotiaille taiteenharrastajille mahdollisuus esitellä taitojaan, saada palautetta ja tavata muita alan harrastajia. Katselmuksen ensimmäisen vaiheen muodostavat seutukunnittain järjestettävät kuntatapahtumat, joihin voivat osallistua kaikki halukkaat. Valtakunnalliseen kevätkatselmukseen osallistujat valitaan kuntatapahtumista, kun taas syksyn poikkitaiteelliseen ja uusia tekemisen muotoja etsivään tapahtumaan esitykset ja työt valitaan hakemusten perusteella. Aiemmin järjestettyjä läänitapahtumia ei enää pidetä. (Karikoski ja Rantanen 2002, 147)
Kuntaliiton julkaisussa Nuori Kulttuuria ei mainita ollenkaan. Siellä tosin todetaan, että seudullisia hankkeita on esimerkiksi nuorisotyössä toteutettu jo vuosia. Julkaisun mukaan tapahtumia järjestetään myös seutukunnittain. (Luukkainen 2002, 82) Tällä viitataan luultavasti myös kulttuurisen nuorisotyön tapahtumiin, erityisesti Nuori Kulttuuri -tapahtumiin. Helsingin nuorisoasiankeskuksen työryhmän mukaan nuorisoasiankeskus on luonut sosiokulttuurisesti tuottavan projektityömetodin, jonka tuloksena on syntynyt mittava määrä kulttuuritapahtumia (Haapanen et al 2000, 6). Osa niistä on ollut Nuori Kulttuuri tapahtuman seudullisia hankkeita. Työryhmä toteaa myös, että Helsingin kaupungin nuorisoasiankeskus toimii maassamme kulttuurisen nuorisotyön edelläkävijänä (Haapanen et al 2000, 6). Tämä on aivan totta. Missään muussa kunnassa ei ole resursseja järjestää niin vaikuttavia ja näkyviä sekä paljon nuoria osanottajia – sekä esiintyjinä että yleisönä - kerääviä tapahtumia. Helsingin kaupungin nuorisoasiankeskus on myös osannut hyödyntää nuorten itsensä alkuun saamat tapahtumat. Esimerkkinä mainitsen DanceAction tapahtuman, joka järjestettiin tänä vuonna jo kymmenennen kerran ja jossa oli mukana nyt yli 700 nuorta tanssijaa ympäri Suomen. Tapahtuman ovat aloittaneet käsittääkseni nuoret tanssijat itse ja nyt järjestämisestä vastaa Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskus yhdessä Espoon ja Vantaan nuorisotoimien kanssa (DanceAction lehdistötiedote 11.1.2005).
Mitä on kulttuurinen nuorisotyö?
Nuoriso-ohjaaja Immosen Adele-koulutuksessa tekemässään Lahden kaupungin nuorisotoimen kulttuurisen nuorisotyön kehittämishankkeessa lainataan Petri Cederlöfiä. Hänen mukaansa valtaosa nuorisotyöntekijöistä ymmärtää kulttuurisella nuorisotyöllä sisällöltään ”perinteisen taide- ja itseilmaisusektoreihin” liittyvän nuorten toiminnan tukemista, mahdollistamista ja ohjaamista. Siinä olisi hänen mukaansa mahdollista nähdä ”taidekasvatuksellisia ja / tai humanistisia piilo- tai ilmifunktioita tai se voidaan määritellä summittaisesti luovan toiminnan edistämisenä. Edelleen Cederlöfin mukaan yhteiskunnallisesti se voisi olla vapaata kulttuurista toimintaa, mutta julkisessa nuorisotyössä toiminnan funktio on perusteltava selvemmin. (Immonen 2002, 1)
Helsingin nuorisoasiankeskuksen työryhmän mukaan kulttuurisen nuorisotyön perustehtävä on kehittää nuorten ilmaisutaitoja luomalla nuorille kulttuurisia ja henkisiä tukirakenteita sekä yhteisöllisiä ja yksilöllisiä onnistumisen kokemuksia. Työryhmän mukaan kulttuurisen nuorisotyön ensisijainen tarkoitus ei ole kasvattaa yksin taiteen ja kulttuurin ystävää, vaan sen tarkoitus on nuoren kasvun tukeminen. (Haapanen et al 2000, 13)
Sosiologi Näreen mukaan kulttuurisen nuorisotyön terapeuttinen merkitys sisältyy sen mahdollisuuteen tarjota nuorelle keinoja omien kokemustensa juonellistamiseen. Näre selittää, että näiden keinojen kautta kovia kokenut nuori voi rakentaa oman elämänsä kertomusta, tuoda omia haavojaan tunnistettaviksi muillakin kuin puheen keinoin. Kulttuurisen nuorisotyön luonne kulttuuria tutkivana, kommentoivana ja työstävänä työtapana Näreen mukaan voi olla myös itsessään terapeuttista. (Näre 2003, 7) Entistä enemmän kulttuurisen nuorisotyön metodeja käytetäänkin myös erityisnuorisotyössä, sitä voitaisiin käyttää myös paljon enemmän varhaisen puuttumisen välineenä.
Lopuksi
Siuralan mukaan kulttuurinen nuorisotyö on dialogia ja mahdollistamista (Siurala 2002, 4). Dialogin ja mahdollistamisen kautta kulttuurinen nuorisotyö määrittyy yhdeksi sosiaalipedagogiikan työmenetelmistä. Mahdollistamisen kautta myös Helsingin nuorisoasiankeskuksen työryhmän mukaan kulttuurinen nuorisotyö on osaksi myös sosiokulttuurista innostamista. Työryhmän mukaan nuoria voidaan Kurkea lainaten innostaa muun muassa kasvatuksellisten-, ilmaisullisten-, kulttuuristen- sekä sosiaalisten aktiviteettien avulla. (Haapanen et al 2000, 9)
Siurala kysyy: ”Miten voimme osoittaa kulttuurisen nuorisotyön merkityksen ja vaikuttavuuden? Miten nuorisotyön tulee toimia nuorisokulttuurien ja vastakulttuurien leikkauspisteessä? Miksi yhteiskunnan kannattaa kuunnella nuorisokulttuurien ja kulttuurisen nuorisotyön tuotosten usein kriittisiä ääniä?” (Siurala 2002, 4)
Nuorisotutkija Helven mukaan Brown korostaa harrastusten merkitystä persoonallisen karisman kehittäjänä. Brown toteaa, että harrastukset ovat kulttuurista investointia ja niillä on arvonsa nuoren hakiessa työtä. Helven mukaan kun työpaikat vähenevät, nuori ei pärjää kilpailussa pelkällä koulutuksella, vaan hän tarvitsee myös kulttuurista pääomaa ja arvopohjaa, jolle rakentaa omaa persoonallista elämänhallintastrategiaansa. (Helve 2002, 230) Siuralan mukaan nuorisotoiminta ei ole niinkään ”hyvien harrastusten järjestämistä nuorille” kuin demokratian toimivuudesta huolehtimista. Siurala lainaa tutkija Jaana Lähteenmaan sanoja: ”sivistynyt yhteiskunta tukee kriitikkojaan”. (Siurala 2002, 5)
Minun mielestäni kulttuurisen nuorisotyön ehdot nuoren kannalta täyttyvät, jos se tapahtuu pedagogisena prosessina. Tärkeintä nuoren kannalta ei ole kulttuurisen nuorisotyön tuotos, vaan se prosessi, jonka aikana nuori tuo esille omia näkemyksiään, toimii vuorovaikutuksessa muiden kanssa sekä kokee onnistumisen tunteita.
Lähteet
Allatt, Patricia ja Bates, Inge (1994) Arjen valinnat. Etnografinen tarkastelu kulttuurin vaikutuksista ammattiuran muotoutumiseen, Nuorisotutkimus 1/1994, Vol 12, Hakapaino Oy, Helsinki, s. 29-38.
Helve, Helena (2002) Arvot, muutos ja nuoret, Yliopistopaino, Helsinki.
Karikoski, Mari ja Rantanen, Esa (toim.) (2002) ”Kulttuuri kasvaa lapsissa”. Taiteen keskustoimikunnan ehdotus opetusministeriölle lastenkulttuuripoliittiseksi ohjelmaksi, Taiteen keskustoimikunta, Hakapaino Oy, Helsinki.
Luukkainen, Olli (toim.) Sivistyksen avaimet. Opetus ja kulttuuri matkalla vuoteen 2010, Suomen Kuntaliitto, Hakapaino Oy, Helsinki.
Näre, Sari (2003), Kulttuurinen nuorisotyö muistin avaajana, Nuorisotyö 3/2003, s.7-8.
Siurala, Lasse (2002), Mikä ihmeen kulttuurinen nuorisotyö?, LiNK Kulttuurinen nuorisotyö, Art-Print Oy, Helsinki, s. 3-5. http://nk.hel.fi/tapahtumat/danceaction/ DanceAction lehdistötiedote 11.1.2005, 2.4.2005.
Painamattomat lähteet:
Haapanen, Sinikka, Hukkanen, Merja, Hämäläinen, Juha, Mönttinen, Pekka, Nevanen, Saila, Ruotsalainen, Leena, Saarinen, Marko ja Sippola, Irma (2000) Nuori kulttuuri tilan luojana, Helsingin nuorisoasiankeskus.
Immonen, Sari (2002) Kulttuurinen nuorisotyö, Adele-koulutus:kehittämishanke.
[1] Jotta voisin tarkastella kattavasti kulttuurista nuorisotyötä, minun pitäisi ensin määritellä kulttuuri. Kulttuurille löytyy määritelmiä muualta näiltä internetsivuiltamme.